Viimeinen viikko on ollut malkoisen rankka ja stressaavakin. Sitä kun toivoisi, että kaikki tavarat sujahtaisivat paikoilleen silmän räpäyksessä. Niinhän ei tietenkään ole, vaan pitää sietää epäjärjestystä. Osa elämästämme on vielä sievästi pahvilaatikoissa ja Ikean kasseissa. Pikkuhiljaa tavarat kuitenkin alkavat löytää omat paikkansa.

Verhotangot puuttuvat ja niiden paikalleensaaminen onkin seuraava puhdetyö listalla. Pieni on nukkunut päiväunensa majassa: kerrossängyn alapunkkaan on viritetty peitot ja täkit verhoiksi, että saa vähän hämärässä koisia. Suurin osa valaisimista on jo paikaillaan. Osan kanssa vielä pohditaan, mitä laitetaan ja minne. Vanhat kun eivät vain oikein istu tänne. Sama koskee monia kalusteitakin. Varsinkin koivunäriset lundiat ovat kokeneet aikamoisen inflaatiion ja ovat jotenkin aivan väärässä paikassa täällä tummanruskean sisustuksen keskellä. Viikon mittaan onkin tullut ravattua huonekaluliikkeissä enempi ja vähempi. Mies osallistui omalta osaltaan sisustamiseen. Valitsi hienot jalat kajareille ja ison TV:n .

Kuitu toimii kuin unelma. Satameganen yhteys on luksusta vanhan megasen rinnalla. Eipä töki Yle Areena, ei. Mattoja on lattioilla tasan kaksi: olkkarissa ja yläaulassa. Enempää ei tule. Näkyy kaunis lattia ja on helppo siivota. Eilen illalla näpersimme pyyhekoukut kylppärin seiniin. Saunaa ei ole vielä ennätetty sisäänajaa. Lauteet on kuitenkin öljytty ja odottelevat takamuksia koeistumaan. Tytöt kyllä jo ennättivät saunan testata leikkipaikkana.

Sitten pieni askel ajassa taaksepäin. Viime perjantaina oli käyttöönottokatselmus jossa ei ilmennyt mitään huomautettavaa. Sen jälkeen työmaapäällikkö luovutti meille virallisesti talon. Samassa yhteydessä kasattiin lista puutteista/korjattavista asioista (listalla oli pikkujuttuja, kuten jääkaapin risa hylly ja ovenkahvasta puuttuva metallihela). Lauantaina muutettiin muutaman apulaisen kera. Nyt on siis lähes viikko takana uudessa talossa..



                           Ihanaa olla kotona ...