Raknneusprojekti on riippuvainen monesta eri henkilöstä ja useasta liikkuvasta osata, joita ei voi itse ohjailla. Tässä hommassa on pakko tottua siihen, että välillä hommat ei etene, vaikka kuinka itse haluaisi. Silloin ei voi muuta kuin soitella perään tai laittaa sähköpostiviestejä ja yrittää potkia vauhtia muihin. Ja odottaa.

Asiat tapahtuvat pyrähdyksinä. Ja itse on siinä välissä kalenteri kourassa yrittäen pitää kiinni kaikista langoista ja saada asiat tapahtumaan ajallaan. Talon rakentaminen on progressiivinen projekti, jossa työvaiheiden yli ei noin vain hypitä. Paha on alkaa pystyttämään seiniä ennen kuin perustus on tehty.

Itse olen varsin huolellinen ja haluan saada asian kuin asian kerralla oikein ja siistitsti. Samaa sitten odotan muiltakin. Tässä vaiheessa olen jo joutunut huomaamaan, että se mikä minulle on ainutkertainen, oma ja tärkeä on toiselle vain yksi sadasta tai tuhannesta liukihihnahommasta, jossa komeron korkeudella tai palovaroittimen paikalla ei ole suurtakaan väliä. Siellä ne Design talolla varmaan huokaavat, että taasko tuo yksi terroristi valittaa jostain mitättömästä yksityiskohdasta . Niin, niin. Taas. Mutta minäpä se olenkin, joka siellä talossa asuu seuraavat vuodet tuijottaen sitä komeroa tai kuunnellen pesuhuoneessa turhaan huutavaa palovaroitinta.

Kun palautimme oikovedokset laitoin mukaan liitteeksi ärsyttävän yksityiskohtaisen listan tarvittavista muutoksista. Onneksi pyysin myös saada kuvat vielä tarkistettavaksi ennen paperiversioiden lähettämistä. Tänään nimittäin sain kuvat sähköpostitse ja- ylläri pylläri- virheitähän sieltä löytyi (oven kätisyyttä ei ole vaihdettu yms). Ehkäpä he olivat todenneet, että minun ärsyttävän pikkumaista korjauslistaa ei tarvitse noudattaa pilkuntarkaan. Hähää! Väärin!

Aion tehdä saman myös autokatoksen kuvien kanssa: yksityiskohtainen lista korjattavista asioista ja pyyntö saada kuvat s-postitse nähtäväksi vielä ennen lopullisten lähettämistä. Suosittelen samaa kaikille!