Hirvikalliossa oli äärettömän rauhallista aamulla. Pystyin jo mielessäni näkemään, kuinka vuoden päästä juomme aamuteetä omalla terassilla. Aurinko paistaa, linnut laulavat, pörriäiset surisevat. Ah!

Tovin jouduin odottelemaan, että kaivurikuski ennätti paikalle, mutta mikäs oli odotellessa ja tuumaillessa. Hassu ilmiö on se, että rakentaminen on eräänlainen kilpajuoksu, ainakin omassa pikku mielessäni. Haluaisin olla eka ja tunnen pienen pieni kateuden piston niitä kohtaan, jotka pääsevät aloittamaan aikaisemmin tai muuttamaan aikaisemmin.  Eihän tositen projekteilla pitäisi olla mitään väliä tai sillä, että joku huokaa kateellisena: " Voi, kunpa mekin oltaisiin jo noin pitkällä."

Tästä lähdettiin (kännykällä otettu)

 ......

EDIT

Pari kuvaa vielä iltapäivältä.

 

Iltapäivällä oltiin jo näin pitkällä

 

Kallio