Perheestäni sen verran, että minä ja mieheni olemme kolmekymppisiä tamperelaisia ja meillä on kaksi huippua tytärtä. Molemmilla tytöillä on helmikuussa synttärit ja vieläpä peräkkäisinä päivinä. Vanhempi täyttää pian viisi ja nuorempi vuoden.

Rivarikolmio alkaa käymään pikkuhiljaa ahtaaksi... Tai ahdasta on oikeastaan ollut jo hyvän tovin, mutta siihen tottuu mitä on. Siltikin olemme jo pitempään haaveilleet omasta talosta ajatuksella "sitten joskus" tai "ehkä muutaman vuoden kuluttua".

Syksyllä, taisi olla syyskuuta 2010 silmiini osui Aamulehden ilmoitus Tampereen tonttiarvonnasta, joka olisi taas ajankohtainen. Heitin miehelleni ajatuksen, että mitäs jos osallistutaan. "Juu, osallistutaan vaan. Ainahan sitä voi yrittää." No, onhan todennäköisyydet huomattavasti paremmat kuin lotossa. Tontteja oli Hirvikalliossa jaossa useampi kymmenen ja hakijoita perinteisesti jokunen sata (syksyn arvonnassa taisi lopulta olla mukana n. 300 hakijaa).

Laitoin siis hakemuksen menemään ja lokakuista arvontaa odotellessa surffailin netissä ja etsiskelin ja haavelilin muuttovalmiista talosta. Toive arpaonnen suosimisesta alkoi kasvaa kovasti ja pidin peukkuja ja varpaita pystyssä skeptisen miehenkin puolesta.

Suureksi iloksi- ja hämmästykseksi - lokakuussa kännykkään piippasi tekstiviesti: "Onneksi olkoon! Tampereen tonttiarvonnassa kohdallesi osui tontti se ja se. Terveisin Tampereen kiinteistötoimi." Pitää myontää, että hetken aikaa sekä mieheni, että minä haukoimme henkeämme. Jaa, että taloako sitä pitäis nyssit alkaa rakentaan...!? Saamamme tontti taisi olla omalla listallamme kakkoseksi rankattu ja olimme siihen tosi tyytyväisiä. Erityisen iloisia olimme siitä, että tonttimme oli reunatontti ilman ikävää ikkunamääräystä: monella tontilla talon toisella sivustalla ei saa olla lainkaan läpinäkyviä ikkunoita naapurin yksityisyyden turvaamiseksi.

Kun tontin saanti varmistui, vietin tovin jos toisenkin läppärillä etsimässä, pohtimassa, vertaamassa ja suunnittelemassa. Pieni tontti (reilu 600 neliötä) , rakennustapaohje, oma näkemys hyvästä talon pohjasta sekä tietysti hinta rajoittivat melkoisesti talon valintaa. Kaksikerroksinen, pienelle tontille sopiva, sisäänkäynti päädystä, muuttovalmis, mahdollisimman vähän muutostarvetta. Näiden kriteerien jälkeen sopivia taloehdokkaita oli vain muutama. Jo alkuvaiheessa ykköseksi nousi Käpylä eli ns. Helsinki pientalo, jota tarjosi jokunen talotehdas hitusen erilaisilla variaatioilla. Armottoman taustatutkimuksen jälkeen (asiakkaiden kokemukset, pohjaratkaisut, hinta, toimitussisältö)  talotoimittajaksi valikoitui Designtalo. Valinta oli lopulta varsin helppo ja yksimielinen.

Soitto taloedustajalla ja tapaamisen sopiminen. Edustaja saapuu salkkuineen kotiimme. Minkäslainen katto laitetaan? Minkäs värinen saunanovi? Millaisia muutoksia toivotte? Tässä teille tarjous. Lukekaa läpi, miettikää onko kaikki toiveiden mukaista. Tavataan parin viikon päästä uudestaan ja  katsotaan päästäänkö sopimukseen.

Hämmentävää. Siis positiivisessa mielessä. Tammikuussa syntymäpäivänäni taloedustaja taas saapuu, viipyy useamman tunnin.  Kysellään, ehdotetaan, hyväksytään. Mut hei! Kuin moni on saanut synttärilahjaksi talon ???

Teimme tyyppitaloon vain vähän muutoksia. Terassi ja uloskäynti siirtyvät talon päätyyn (s.e. päädyn iso ikkuna korvataan ovella ja kapealla ikkunalla) ja alakerran kylppärissä allas siirtyy pöntön viereen. Altaan vanhalle paikalle laitetaan jonkinmoinen kiintokaluste. Käpylän ongelmaa eli säilytystilan vähyyttä korjataan portaikon syvennykseen lisättävällä kaapistolla (ehkä sitten vanhana, kun ei enää tarvi niin paljon rojua, siihen asennetaan se hissi ). Yläkerran kylppäriin lisätään kapea ja matala taso, jonka alle saadaan pari kaappia lisää. Jospa vielä pääsisi eroon noista inhokki suihkukaapeista. Niin ja terassista pätkä tulee katettuna.

Nyt siis odotellaan oikovedoksia talosta, jotta jossain vaiheessa tässä keväällä saataisiin lupakuvat ja muut kuntoon ja päästään hakemaan rakennuslupaa. Rakennusluvan käsittely viime kuuleman mukaan kestää Tampereella peräti 14 viikkoa . Ennen heinäkuuta ei saa tontilla tehdä mitään töitä. Toivottavasti hommat siellä saadaan kuitenkin käyntiin pian heinäkuun alussa. Nyt siis paljon paperihommia ja pätevien tekijöiden etsimistä ennen sitä. Ja paljon opiskelua: pääsunnittelija, vastaava mestari, pintavaaitus, pohjatutkimus, routaeristys, sisätäyttö, kattokulma, sähkösuunnitelma, perustussuunnittelu, LVIS.......  (ja loputon lista jatkuu maailman tappiin)

Talon pitäisi muuten tulla elokuun lopussa. Siitä reilu 6 kuukautta eteenpäin ja takassa palaa lämmin tuli ja tytöt leikkivät yläkerrassa Pet Shopeillaan. Tuntuu vielä kaukaiselta, mutta ei sinne nyt lopulta niin kovin pitkä matka enää ole. Tovotaan, että säästymme suuremmilta mutkilta.

...

ps. Nyt kun oma rakennusprojekti on käynnistymässä, yksi jos toinenkin tuttava tai tuttavan tuttava tai keverin naapuri tietää jonkun, joka on raksa-aikana kokenut jos jonkinlaista vastoinkäymistä. Yleensä nämä tarinat liittyvät johonkin, mikä on tullut lopulta maksamaan hilloa ja marmeladia.